Kovin harvat asiat maailmassa provosoivat meitsin nautaeläimen hermorakennetta. Sen verran itsetuntemusta löytyy jo tässä iässä että niistä harvoista verenpaineet 0-100 sekunnin murto-osissa saavista asioista osaa pysytellä kaukana. Joskus kuitenkin sattuu vahinkoja ja tänään oli se päivä.
Ihan viattomasti ja vahingossa päädyin “Kristillinen metalliunioni”-foorumille. Selailin siinä sitten yllättävänkin rauhallisena muutamaa mielenkiintoista topiccia, kuten keskustelua siitä saako käyttää ei-uskovaista miksaajaa keikoilla vai meneekö Saatana korvasta sisään (paljastui vitsiksi, huh) ja siitä kuinka The Devil Wears Prada on kristillinen yhtye (ja minä tyhmä bändistä vaan ei bändiä kuulleena vaan olen ihmetellyt kuka laittaa bändilleen niin idioottimaisen nimen!). Kunnes päädyin tähän keskusteluun. Wille kirjoittaa sen verran fiksusti ja kiihkoilematta mm. siitä kuinka “kristillinen black metal” on paradoksien paradoksi ja metallimusiikista versus elämä kristittynä että luin lähes koko pitkän tarinan täysin rauhallisena ja mitenkään agitoitumatta. Kunnes saavuttiin lauseeseen “Metallimusiikki oli vienyt pessimismiin ja sulkeutuneisuuteen”.
Ja sitten keitti. Okei, pelkästään Willen syy se ei ole, vaan syytän myös esimerkiksi Sam Dunnia tästä. Hän kun muuten maanmainioon dokumenttiinsa “Metal: A Headbanger’s Journey” valkkasi muistaakseni useammankin haastattelun missä haastateltavat vinkuvat kuinka he kuuntelevat metallia sen takia että kaikki on niin kamalaa ja elämä potkii ja vittu kun on vaikeeta. Valtamediassa, myös suomalaisessa, on muutamankin kerran hehkutettu kuinka pahan saatanallisen metallin kuuntelu on ajanut pienen viattoman poikaraukan paloittelemaan ja syömään kaverinsa jne. Hassu juttu, minun 99% vain ja ainoastaan metallimusiikkia sen kaikissa alagenreissään kuuntelevan ystäväpiirini ainoa mielenterveysongelmainen fattan asiakas on juurikin se 1% edustaja joka kuuntelee Lauri Tähkää.
Eli lopettakaa se itkeminen kuinka hevi tulee ja hevi tappaa. Omien MT-ongelmien vierittäminen viattoman musiikin syyksi on aika halpamaista. Musiikki käsittääkseni on taidemuoto ja taiteen kai piti alunperin tuoda iloa ihmisten elämään? Joka tapauksessa minä ainakin aion saada suurta iloa elämääni huomenna Köpiksen yössä Taaken keikalla, katsellen lihanhimoisesti Hoestin paljasta ylävartaloa johon on tatuoitu antikristillisiä symboleja, samalla kun hän corpsepainteissaan laulaa lyriikoitaan väkivallasta joka saa Amerikan Psykonkin näyttämään kuoripojalta. Ja hedonisti kun olen, aion nauttia tästä audiovisuaalisesta annista joku ihana tanskalaisolut kädessäni. Ehkä jopa humaltumistarkoituksessa. Voivoi kun elämä metallia kuunnellessa on niiin vaikeeta 
!). Tämä on häpeilemätöntä henkilöpalvontaa vailla objektiivisuuden häivääkään ja fanaattisen fänin suu vaahdossa Taaken uudesta levystä vaahtoamista.
