Black Flames Of Blasphemy yksipäiväiseksi kiitos. Tai alkoholitarjoilu pois.

Näin 8 tunnin katumusharjoitus-haravoinnin jälkeen (sateessa. Kurjuuden maksimoimiseksi ilman sadevaatteita. Vuoronperään mantroja “voi vitun vitun vittu” ja “mä en juo enää IKINÄ” hokien) fyysinen ja henkinen kunto alkaa olemaan jo sen verran siedettävä että voi iiihan varovasti alkaa muistelemaan viikonlopun Black Flames Of Blasphemy-bileitä. Perjantaista kun sentään muistaakin kaiken, lauantai johon lähdettiin periaatteella “jos vähän vaikka himmailtais että näkee Behexeninkin” onkin hieman hämärän peitossa, sekä detaljeiltaan että isoilta linjoiltaan.

Mutta ihan pelkkä perjantaikin oli bändillisesti niin juhlaa että melkein olisi kannattanut tyytyä yhden päivän lippuun. Olisi säästynyt muutama miljoona aivosolua ja jokunen 100 euroa. Uusi tuttavuus Phlegein ja vanhat lempparit Satanic Warmaster ja One Tail, One Head kun olisivat riittäneet meitsille mainiosti, ja bonuksena vielä kun Mortuary Drapekin oli paljon miellyttävämpää katseltavaa tilavassa Domissa kuin klaustrofobisen ahtaassa Bergenin Garagessa niin yhtä juhlaahan se perjantai oli. Illan kohokohta (hei, klassikoita kuuluu arvostaa!);

Lauantai aloitettiin hysteerisellä hihityksellä. Joku irvileuka oli käynyt tuunaamassa Domin maailmankaikkeuden korneimmat seinäkirjoitukset eksponentiaalisesti alkuperäisiä hauskempiin muotoihin; “All we need is Satan” ja “Girls just wanna have anal sex”. Tää taitaa laittaa jonkun adressin pystyyn että ne jätettäisiin tähän kirjoitusasuun, koska alkuperäiset olivat niin kamalia ettei niitä voinut mitenkään käsittää edes läppänä. Tai joo, ehkä huonoimpana ikinä.

Siinä hysteerisesti hihitellessä olikin sitten helppo vahingossa vetää se korjaaminen ylitse. Ekana soittaneen Ruotsin Valkyrjan onneksi vielä näin, ja vaikutti ehdottomasti tarkemman tutustumisen arvoiselta. Nidaros-black metalin toinen edustaja Mare oli myös niin odotettu (ja hel-ve-tin hyvä) että hanat aukesivat kunnolla vasta sen jälkeen. Anal Blasphemyn muistan vielä nähneeni (vaikka toivoisin että olisin kuitenkin vain kuullut, alastomat naiset kun ehkä sopivat lavarekvisiittaan ristiinnaulittuina mutta ei pliis muuten…) mutta seuraavat Maniac Butcher ja Rotting Christ ovatkin sitten täysin hämärän peitossa. Eli 2,5h olen joko a. räpytellyt silmäripsiäni lempilevykauppiaalleni (tuskin, koska käsilaukusta ei aamulla löytynyt Kvltin valikoiman levyjä), b. räpytellyt silmäripsiäni norjalaispojille (mahdollista, koska aamulla laukusta löytyi One Tail, One Headin cd) tai c. halaillut tarjouksessa olleita halpoja kuohuviinipulloja (todennäköisintä, päätellen baarikuiteista ja olosta). Varmaa lienee vain etten käyttäytynyt kuten wanna-be elitistin ja kypsän naisen kuuluisi. Ai miten niin morkkis?

Behexeniin tokenin sentään jotenkin mutta eksaktit muistikuvat ovat hukkuneet siihen halpaan (ja kamalaan) kuohariin. Olisi kiva edes muistaa miltä bändi näytti, koska ihan varauksetta en halua uskoa paremmin muistavan silminnäkijän lausuntoa jossa Behexeniin viitattiin “yön mustina ninja-pinjoina”. Ettei hieman alkoholilla olisi asiaa tuohonkin kuvaukseen ? Ja kyllä korpeaa, koska Behexen kuitenkin oli yksi odotetuimpia jollei peräti ihan se viikonlopun main attraction meitsille. Prkle.

Mitä tästä opin? Niin mitään. Kunhan toipuisin sen verran että edes muutama Tuborg maistuisi ensi perjantaina Taaken keikalla Köpiksessä. Naisen “ei ikinä” kun kuitenkin on hyvin joustava käsite!